Death metal from distant northern realms, in this case Finland. As little new and exciting this combination might sound, as surprisingly fresh DAUNTLESS are.

This band, founded in 1991 by guitarist Sami Helle, is finally releasing their debut after 15 years. Despite of that, they display a level of maturity that fits the band's age and not the number of releases.

These 9 tracks with a running time of 37 minutes do not drown in the simple thrashing orgies or seemingly unoriented high-speed hammerings other bands tend to display. Instead, the songs appear quite well structured and thought through and in some cases even complex.

To be straight honest, DAUNTLESS sound fresh but they're not really innovative. This group of five doesn't invent a new wheel with "Execute The Fact", but that isn't really necessary in first place - after all, the concept "death metal from Finland" works quite well for several years already, especially when a talented band by DAUNTLESS plays some quite good songs.

One of the core points of criticism, together with the lack of true innovation, is clearly the short running time. Would this exceed the 40-minutes-border, I'd have given this album a higher rating. However, I decided to give it some optimistic 8.0 points and am really looking forward to future releases from DAUNTLESS.

Dauntless, a Finnish group who, nine years after their inception (plus another eight under their previous name, Maniax), have finally released their debut LP on Firebox Records, 'Execute The Fact'. Such a journey does much to craft the style of a band, and it is indeed present here: Dauntless' style of Vader-esque death/thrash with a pinch of hardcore is clearly the result of numerous years of perfecting instrumentation and songwriting.

The LP fires up with 'Ruins', which enters with a slow build-up of ambiance before entering with a pure oldschool drum and guitar intro, which then rips into full-on modern death/thrash. The music here is executed near flawlessly; any fan of death metal would enjoy the material here without any trouble whatsoever. The production is clear, the hooks catchy, and the blasting brutal as possible. What this album lacks in originality it makes up for in staunch obedience of traditional death/thrash ideals, and is probably all the better for it.

Which side the album leans towards, death or thrash, waxes and wanes throughout. 'Shelter Equals Grave''s intro could have come from a Dark Angel or Slayer album without any difficulty, while 'Blindfolded Solutions' is absolute modern death metal. There's enough material to please fans of both styles and give great enjoyment to those such as myself that love this style of fusion. All instrumentation is handled extremely well; technically top-notch and speedy throughout, and with a surprising amount of thought given to vocal patterns and rhythms (not to mention a wonderful delivery on the part of frontman Sami Helle). Really, this is an album that the vast majority of the metal-listening population would enjoy. There are very few missteps.

There are only two points of complaint. One: production. While clear and reasonably good, more bass presence would really have enhanced the overall power of the album; there's a bit too much midrange here. Two: a lack of originality. This factor may dissuade some people from picking up this album, so for those of you searching for the 'next big thing' in metal, you may want to look elsewhere. But with music as punishing as that found on songs such as 'Body Wide Open', I could care less about how few keyboard interludes or uses of jazz rhythms there are.

Like many albums, Dauntless presents good and solid if somewhat derivative music. If such an absence is a concern, pass it up, but otherwise there's no excuse not to give this album a go.

Finland's death/thrash combo Dauntless has been around since 1991 and has released 7 demos up until now. "Execute the Fact" is the band's first full length for Firebox Records and compiles the best Dauntless material of their demo days. Working in favor of the band is the gut wrenching groove their material has. Vocally, the band has a number of similarities to US post-metalcore act December and the mastery of their instruments is simply stunning. Dauntless prove to be able to play high energy, groove oriented and convincingly lethal death/thrash metal - but lack a certain flair to set them apart from the competitors in this genre. All tracks are of equal high quality individually, but went heard successively over a number of times, they tend to bleed together and sound a bit samey. Productionwise this release is pretty good, although the vocals tend to sound a bit too processed for their own good. The guitar tone nicely thick yet remaining clear, the drum sound could have been better, as the snare drums sounds a bit industrial at times. The lay-out and design is kept to be minimum, but fitting for the band's current modus operanti. Why Dauntless decided to release this demo anthology instead of a new full length is beyond me. However, for people unfamiliar with the band's earlier material "Execute the Fact" is the ideal place to start from. If you're into aggressive death/thrash Dauntless will be to your liking. Not the most original stuff around, but very competent all the same.

I have been a bit behind with my reviews as of late, and have quite a pile building up that needs some attention, but it has to be said this is one of the latest batch of CDs that has found itself being played regularly in the days and weeks leading up to this review.

Technical Death Metal with a splash of Thrash would be the best way to describe this album in my opinion. Moments of brutality splattered throughout makes this release a very enjoyable listen.

Hailing from Finland and signed to Finnish label Firebox records, Dauntless bring nothing new to Thrash/Death metal, but they do what they do consistently and with a good degree of talent.

I suppose if I were to liken them to any band, they would be the love child that would be born if Cannibal Corpse raped The Haunted, and they are not 100 miles away from sounding like bands in the vein of Corporation 187.

With no real weak links on the 9 track album I would chalk this up as a very solid release, and this being the first time I have even heard of this band I am very pleasantly surprised. Certainly they would be a band worthy of spending some time checking out.

Death and thrash metal from Finland? Yes, and it is a good quality release by the band who’s been active for so many years now (actually since 1991). After a few very successful demo and promo releases Dauntless is finally ready with their long awaited full-length Execute the Fact. The album contains some of their most wanted songs from the demo times, but also a few unheard songs. It is what I would call a total death & thrash metal assault. The sound is very fresh and strong. There’re nine well structured and at times very complex songs. Having in mind that the band has existed for so many years it is quite good, but on the other hand it seems like it is not innovative or original piece of music at all. The band tends to repeat themselves and the clichés usual for this type of music. It still for sure has its qualities and it pleases me to see that Execute the Fact has reached the Finnish national chart at position 40. It’s remarkable achievement for the band playing this extreme and aggressive not-mainstream music. If this description reminds you of another Finnish band, don’t be confused. Maniax was their initial name now changed to Dauntless. For more information go to www.dauntlessdeath.com or www.firebox.fi

This record offers some furious deathrash. The tempo is high and the sound is pretty grooving and sometimes even a bit technical. I can’t detect any weak song or part of a song on the album. Just straight-forward brutal Finnish thrash metal! What else to expect from a band that has been jamming for so long? Good thing is that not only the songstructures but also the production is very fine, or even better like that, cause this shit simply sound excellent.

Most of the songs have been written some time ago, and have been released on the earlier demo’s. ‘Body Open Wide’ saw its daylight on the Inhumankind demo (1999), ‘Ruins', ‘Sickest Victory’, and ‘Blindfolded Solutions’ on Ruins MMIV (2004) and ‘Flow of Fortune’, ‘Shelter Equals Grave’ and ‘Four Walls United’ were recorded earlier for the Obey - Erase - Obey (2005) demo. The other tracks are new, which makes it a big difference in time between the writingsessions. This is not easy to recognize though, which means that Dauntless plays on a high level for quite some years already. Too bad that they didn’t record any album some earlier. I guess they were right quoting “good things never come easy” in their bio.

A great debut, that’s what Dauntless presents with Execute The Fact. Deathchain might be a little faster and Yyrkoon has more death metal influences, but Dauntless’ sound is defenitly coming close to these bands, which of course is a compliment.

Death/Thrash Metal band Dauntless from Finland was formed back in 1991 and after 7 demos (5 under the name Dauntless) it’s finally time for their debut album called “Execute the Facts”.

“Execute the Facts” contains some of their most wanted songs from the demo-times with a few unheard ones… and you better beware, because this album is filled with aggressive and fast Death/Thrash Metal that easily can give you a deserved kick in the butt… at least from time to time.

I find Dauntless at best when the put the pedal to the metal and goes berserk. The guitars kick your butt while Ari Nieminen delivers both screaming, aggressive and growls that should get your blood pumping. Tracks like “Ruins”, “Flow of Fortune”, “Blindfolded Solutions” and “Four Walls United” are to put it simple, stunning.

Sadly Dauntless can’t maintain the high level on every single track and a few of them are not above average. And then we have the production… it could have been a little more powerful. It’s too weak and thin for this kind of music. More bass, please.

But then again a quite good full-length debut album from Dauntless… and if you’ve got to have your Death/Thrash so hard you end up picking little bits of broken glass out of your forehead after a frantic head-banging session then give this band a chance.

Recommended tracks: See above.

After being in the demo stage for more than ten years, the Fins of Dauntless have finally managed to turn out a debut record. The years of practice can be heard on 'Execute The Fact' as it sounds mature and well thought-out for a debut album. Dauntless' version of death/thrash metal has obviously had the time to ripen.

Their sound is best described as Slayer doing hardcore covers. The tempo is consistently high and they alternate freely between thrash rhythms and old school death metal patterns. The hardcore bits are the shouting vocal style (used just as much as the good old grunt) and the unbelievably hard sound. In order to impress us even more there's a constant echo-effect on the bass-drum which sadly gets rather annoying as the record progresses. On top of that there are only minimal differences between the songs which make that half an hour of Dauntless is a pretty demanding experience. There is absolutely nothing wrong with the intention of these Fins, they just (still) need to work a bit on the execution of their ideas.

From the depths of the Finnish underground metal scene, crawl this Dauntless. After having recorded lotsa demos, the band kicks off with a very powerful album. One thing I’m expecting from Dauntless is quality as the band was active since 1998 and right away (even at first listen) you can sense a real musicianship, an almost professional song-writing ability and above all a very right idea of how the whole product should sound like. In few words, «Execute The Fact» is a very enjoyable album, Dauntless play very catchy nowadays death / thrash metal mixed with both guttural growling and deathcore (almost thrashcore at times) vocal lines. There are a lot of good ideas in this album but most of the songs feature the same basic make up. «Execute The Fact» is a very easy record to listen to and pretty soon most of the melodic lines will stick to your brain but there is almost nothing innovative or even a little bit original in the band’s music. It would have been more interesting for my opinion to see Dauntless develop a more personal version of the nowadays death thrash standards. Another good album thrown in an overcrowded scene.

Die Finnen von DAUNTLESS zocken bereits seit sage und schreibe mehr als 15 Jahren, zu Beginn noch als MANIAX, doch nach sieben Jahren und zwei Demos gaben sie sich 1998 den heutigen Namen. 2004 markierte dann das entscheidende Jahr für die Band: Mit ihrem nunmehr sechsten Demo waren sie die Demoband des Monats im Inferno Mag. 2006 (und ein weiteres Demo später) hatte die Suche nach einem Label dann endlich ein Ende, als sie bei Firebox unterschrieben, von denen sie dann auch alsbald ins Studio geschickt wurden, um nach mehr als 15 Jahren Bandgeschichte endlich das Debütalbum einzuprügeln.

Mit dem Opener "Ruins" geht's dann auch erstmal richtig zur Sache, langsam und bedrohlich bauen sich die Riffwände auf, die Gitarren werden noch schnell durch den Flanger gejagt, um dann mit voller Kraft zuzuschlagen. Mit zwei Abrissbirnen aus modernem Death und Thrash Metal wird in diesem Song jegliche Substanz zu Ruinen zermalmt. Gehobenes Midtempo mit einer fast schon erdrückenden Bassdrum und immer wieder Blastattacken bestimmen die neun Kurzstreckengeschosse, dazu Thrashriffs wie aus dem Lehrbuch, ebenso die markanten kurzen Solis, die als kleine melodische Akzente eingeworfen werden. Ansonsten geht es durchgängig hartwurstig zur Sache, das volle Brett eben. Gerade in Songs wie "Sickest Victory" wird ohne Rücksicht auf Verluste geholzt, und die glasklare, fette Produktion rammt sich wie ein fieser Tiefschlag in die Weichteile.

Klingt alles sehr frisch und modern, was die Finnen hier spielen, aber leider auch überhaupt nicht innovativ. Irgendwie tue ich mich schwer mit dieser Platte. Auf der einen Seite die Songs, die oft nach dem einfachen und effektiven Muster durchladen-abdrücken-und-weg-vom-Fenster funktionieren, aber kaum Eigenständigkeit aufweisen. Teilweise werden hier die klischeehaftesten 08/15-Riffs ausgepackt, die zwar schön schrammeln, aber mein Gott Walter - wo hab ich das nicht schonmal alles gehört? Irgendwie ist das wie bei der letzten Scheibe von CLOSER: Ein paar Jahre früher, ohne die genreprägenden Platten im Hinterstübchen wäre das hier ein ziemlich geiler Brocken, welcher aber heute eher altbacken und wie ein ausgelatschter Schuh wirkt. Ja, "Execute The Fact" haut schön rein, ist aber so erfinderisch und individuell wie Folge 1432 der Lindenstraße.

Was mir bei der ganzen Sache etwas sauer aufstößt, ist die Spielzeit von grad mal 37 Minuten. Ok, die Band hat also schon mehr als 15 Jahre auf dem Kasten, scheint aber irgendwann auf ihrem Weg steckengeblieben zu sein, und gräbt nun für dieses eher kurze Debüt auch noch olle Kamellen aus, die bereits von früheren Demos stammen. Ganz egal, inwiefern sich die Band persönlich weiter entwickelt hat - sie zocken absolut tight und überzeugend, da hört man eindeutig die langjährige Erfahrung heraus - sie glänzt in dem von ihr beackerten Genremix eher durch Stagnation denn durch herausragende eigene Ideen.

Sicherlich - eine Band sollte nicht schon ein halbes Jahr nach Gründung und grad mal einem Demo gleich ihr Debüt auf den Markt schmeißen, sie sollte aber auch nicht jahrelang damit warten, denn "wer zu spät kommt...". Nunja, der Band und auch den Finnen scheint's sehr zu gefallen, mich will dieses Album nicht so recht überzeugen.

EINE ABRISSBIRNE A GO GO!!!! Höchstnote!

Thrash you motherfucker!

Seid willkommen,

Im Auge des Sturms bewegen sich Dauntless aus Finnland. Die Suomi Jungs gehen dort hin wo es weh tut! The Haunted konnten Euch nicht begeistern mit dem letzten Output? Ihr wollt es hart und gekonnt? Here we go!

Das ist ein Debüt wie ein Schlag in die Fresse! Hier wird Deine Anlage voll ausgelastet. Eine Produktion die der von Machine Head´s "through the ashes of empires" sehr nahe kommt wird Dein Wohnzimmer oder was auch immer zerbröseln..... Dazu gesellen sich Highspeed Attacken von links und rechts. Pfeilschnelle Riffs, Drumming wie das Messer durch die ranzige Butter und ein facettenreicher Gesang, der Death Grunts, Thrash Vocals und temporär auch Melodie in Deine Ohren keift wird Dich packen und nicht mehr los lassen!

Ich habe schon lange nicht mehr eine so befreit aufspielende Thrash Band gehört, die sich allen auferlegten Zwängen seitens der Musikindustrie entledigt hat und einfach den Mittelfinger zeigt. Wer zu Songs wie "Ruins" oder "Born controlled" nicht die Couch kaputt mosht, hat nix verstanden. Die besten Momente des Bay Area Thrash gepaart mit den alten Helden aus Europa, dazu eine leichte Prise a la Threat Signal, Demiricious und Crawley ergeben ein Gebräu das in jeder Kneipe zum kollektiven Moshpit führt!

Der Song " Body open wide" schraubt Dir endgültig die Hirse vom Hals, was für ein Riff, was für ein fetter Midtempo Stampfer, der dann in einer herrlichen Thrash Orgie seinen Höhepunkt findet.

Ich hab jetzt keine Zeit mehr, denn ich muß erstmal meine Couch wieder zusammen schrauben! Das ist die Höchstnote für zeitgemäßen Thrash Metal!

10x Metal thrashing mad!

Agressive, ultraschnelle Gitarren, vermischt mit einem Trommelstakkato wie aus einem Maschinengewehr werden dem Zuhörer bereits beim Eröffnungstrack "Ruins" um die Ohren geschmettert. Unterstützt wird dieses Gemetzel vom druckvollen Geknurre des Frontshouters Ari Nieminen. Keine Frage, Dauntless sind gekommen, um zu töten!

Die Finnen haben mit Ihrem Debutalbum "Execute the Fact" ein absolut solides Fundament auf die Beine gestellt. Die neun Songs sorgen mit ihren unterschiedlichen Arrangements für eine angenehme Abwechslung. Das unbarmherzige Geknüppel, gepaart mit ruhigeren Parts und teilweise melodiösen Strecken, taucht mich in ein Wechselbad der Gefühle. Vor allem in "Body open Wide" untermauert der Frontmann, dass seine Stimmbänder bis in die tiefsten Regionen der Hölle hinab reichen.

Ihr steht auf schnelle und böse Musik - Dauntless in den CD-Player und ab geht die Post!

Sehr fein. Die Finnen von DAUNTLESS pissen einfach mal auf die vorherrschende finnische Mentalität. Nix mit pseudo Botempi Black Metal oder schwerster Depression. Auf „Execute The Fact“ regiert von Beginn an das volle Brett. Death Metal irgendwo zwischen BLOOD RED THRONE, GRIMFIST und GOJIRA mit heftiger Thrash-Attitüde. Gut, dass in den ersten zwei Songs in der Mitte immer ein schön geklauter SLAYER-Part steht muss nicht sein, aber es sei verziehen. Auch das die Scheibe nur schlappe 37 Minuten lang ist. Viel länger hätte die CD aber auch nicht sein dürfen. Abwechslung gehört leider nicht zu den Stärken der Finnen. Die Songs sind sich insgesamt vom Aufbau und von der Grundstimmung viel zu ähnlich als dass nicht dann doch spätestens nach dem fünften Song ein wenig gepflegte Langeweile aufkommen würde.

Wer es ohne Verschnaufpause immer schön auf die Fresse mag, der kommt an DAUNTLESS nicht vorbei. Mir ist das auf Dauer aber dann doch zu öde. Für ein oder zwei Songs nebenher zum Wach werden taugt der Stoff aber. Daher gibt’s von mir eine eingeschränkte Kaufempfehlung.

Tiedätkö miltä tuntuu kun peräsuoleen tungetaan reiden paksuinen kaktus? Hyvä, en minäkään. Kuitenkin uskon että Dauntless on onnistunut tekemään levyllisen musiikkia jota kuuntelemalla voi päästä hyvin lähelle tätä kyseistä tunnetilaa, ja silti hymyillä tyytyväisenä. Demoskeneä seuraamattomille kerrottakoon, että Dauntless on takonut perkeleen vihaista Death/thrashiaan vuodesta -91, ja on jo parilla uusimmalla demollaan saavuttanut sekä musiikillisesti että tuotannollisesti levyttävän bändin habituksen. Pitkäjänteisen työn tuloksena bändi viimein sainattiin Fireboxille ja keijot lähetettiin studioon nauhoittamaan debyyttiään. Odotukset lätyskän suhteen ovat äärimmäisen korkealla, tietäen bändin omaavan potentiaalin. Miten voi laittaa enää paremmaksi kun tuntuu että äärimmäinen aggressio ja asenne on saavutettu jo omakustanteilla?

Levy potkaistaan alkuun pahaenteisesti porstuasta tuvan puolelle astelevalla Ruinsilla, joka on tuttu veisu jo demoajoilta. Jo alkuminuuteilla käy selväksi että levy on yksi parhaiten miksatuista mitä olen kuullut. Rummut potkivat noppakuutioille juuri sopivalla voimalla, samalla kun kitarat louhivat tärykalvoja. Vaikka olin äärimmäisen tyytyväinen jo viimeiseksi jääneen demon äänimaailmaan, on myönnettävä että levyn äänet ovat vielä onnistuneemmat. Rieskaa on pyöritetty niin kuulokkeilla, autossa ja stereoissa ja soundit on todettu todella rouheiksi kaikilla testialustoilla. Ainoa miinus äänien suhteen on mahdollinen kuunteluväsymys, massiivista kuuloaistihyökkäystä ei välttämättä jaksa kuunnella alusta loppuun asti täydellä innolla. Tämä toki riippunee aivan mielentilasta samoin kuin kuuntelijasta yleensäkkin. Omien kokemuksien mukaan tosin ainakin kuulokkeilla kuuntelukokemus on hieman turha massiivinen.

Kappalemateriaali on todella tinkimätöntä deathin ja thrashin ristisiitosta, paino kuitenkin enemmän ensimmäisellä. Välillä meno yltyy jopa Cannibal Corpsemaiseen rankaisuun, eikä tahti hidastu oikeastaan missään kohtaa levyä. Liekö tahtimaailmaan sitten otettu mallia armeijasta, mutta marssi on joko nopeaa tai helvetin nopeaa. Näinhän sen kuuluukin olla, mutta johtuen soundien massiivisuudesta ja kappaleiden temposta johonkin väliin kaipaisi pientä suvantoa armahtamaan kuuntelijaparan korvia. Anyways, Dauntless viljelee kappaleissaan suorastaan raivotautista riffittelyä ja äkäistä huutolaulua. Kaikesta kuulee että bändi on hitsaantunut musiikillisesti kaikin tavoin yhteen ja kone toimii äärimmäisen hyvin, heikkoa lenkkiä tästä kejusta ei yksinkertaisesti löydy. On vaikea ymmärtää miksi jo hyvän aikaa tällä tasolla operoinut bändi on onnistunut välttymään sainaamiselta näinkin pitkään.

Execute the Fact on mahtava pelin avaus bändiltä, joka on varmasti vielä todella nälkäinen tulevaisuuden suhteen. Musiikillisessa ilmaisussa on vielä kasvun varaa, joten odotukset bändin tulevien tuotosten suhteen säilyvät korkealla. Tietenkään ei sovi vähätellä debyyttiä, onhan se yksi kovimmista levyistä mitä olen kuullut. Se ei ole huono saavutus Suomalaisen Death/Thrash-bändin esikoiselta!

Pääkaupunkiseutulaisen Dauntlessin ura on ollut kaikkea muuta kuin tasainen ja suora. Mukaan on mahtunut niin paljon kuoppia, mutta myös kärsivällisyyttä, että luultavasti useimmat bändit olisivat hajonneet pirstaleiksi tai ainakin vaihtaneet tyyliä jo ennen uran puoliväliä. Nyt, reilun viidentoista vuoden kokonaisuurastuksen jälkeen, joista vajaat kymmenen vuotta Dauntless-nimen alla, on aika debyyttialbumille.

Tasaisella tahdilla uurastaneen ja tasaisen kovalaatuisia demoja ulos suoltanut bändi on opittu tuntemaan kovia keikkoja vetävänä ja aggressiivisena death(/thrash)-pumppuna, mutta syistä tuntemattomista menestys on antanut odottaa itseään. Totuuden hetki oli kuitenkin eteen tuleva ja siitä todistuksena on vajaa 40-minuuttinen esikoisalbumi Execute the Fact, joka lyö luun kurkkuun ehkä jopa odottamattoman tiukalla rykäisyllä.

Unohdetaan thrash metal ja unohdetaan menneiden vuosikymmenten death metal, sillä Dauntless elää ajassaan. EtF on modernia, nopeaa ja äärimmäisen raivoisaa death metalia. Ei niinkään brutaalia tahi raadonhajuista, mutta aggressiivista, vihaista ja kiinnipitelemätöntä kylläkin. Yhdeksälle raidalle taltioitu kiukku ja angsti eivät tule pintaan nyyhkien tai anteeksipyydellen, ne tulevat esille audiaalisin nyrkiniskuin päin näköä. Siinä tummuisi silmä jos toinenkin mikäli levyn kappaleet saisi ulos luun, nahan ja ruston sekoituksina suoraan katseluelimiin.

Jos edellä oleva kuvaus kuulostaakin hieman hardcoremaiselta vihjaukselta, sitä voisi levylle sanoa myös pesiytyneen. Dauntless ei soi kevytsoundisesti kuten jotkut neodeath-aktit, eikä toisaalta retrosti kuten mennävuosien mukiloijat. Eikä edes teknisesti, kuten monet kollegansa, vaikka tähän suuntaan vivahdetta enemmän löytyykin. Dauntless on kenties musiikillaan brutalisoitunut, mutta samalla se pitää pesäeron genren tyypillisimpiin nopeisiin akteihin, joissa groovea ei ole nimeksikään ja muulle kuin murinalaululle ei löydy sijaa. Dauntless antaa tilaa kummallekin.

Jos itse biisit ovat timmiä timangia, raskasta rouhintaa ja voimakasta kitarointia, sitä on myös laulupuolen elinvoimainen ja mukavan monipuolinen ulosanti. Kappaleissa öristään, käristään, rähistään ja huudetaan. Yhteistä näille toisiaan varioiville tyyleille on jälleen kerran, itseäni toistaen, raivoisa esilletuonti. Samassa sarjassa mennään rautaisella tuotantopuolella, jossa kitaroista löytyy potkua ja rummuista tykistönomaista ruutia. Ei tarvinne alleviivata, että homma toimii ja kaikesta kuulee, että tuotokseen on panostettu.

Vaan mikä sitten lopulta estää levyä nousemasta suoraan klassikkokuntaan, kympin levyksi tai vähintään vuoden kiekoksi? Lopulta tällaista vahvaakin kokonaisuutta vaivaa itsensä hieman liian ahtaaseen karsinaan tunkeminen ja sitä kautta kappaleiden yksisävyisyys. Väriä ja vaihtelua toki löytyy, mutta vain tyylilajinsa kapealla saralla. Levy sopii tiettyyn mielentilaan kuin tykki panssarivaunuun, mutta wanhan ajan monimuotoisuutta tai varsinaista genreuudistusta on turha odottaa.

Kitinästä huolimatta Execute the Fact tappaa niin talossa kuin puutarhassakin, ja luultavasti vielä hieman enemmän itse livenä keikkapaikkojen lavoilla. Jos tiedät miten bändi kolisee keikalla, tiedät mitä tältä levyltä odottaa. Jos taas tiedonpuute pakottaa päätä, tee itsellesi palvelus ja tsekkaa mistä on kyse.

"Nyt vittu sitä naamaa lattiaan!" Face the Factista ollaan tultu Execute the Factiin. Seitsemän demoa, helvetillinen määrä tahkottuja vuosia ja undergroundina niitettyä mainetta. Ensimmäistä kertaa Dauntless nimisen rytmiorkesterin live-tilanteessa todistettuani alkoi ihmettelyn aikakausi, miten kyseisen tason materiaalilla levytyssopimuksen puuttuminen yleensä voi olla mahdollista. Dauntless halusi kuitenkin diilin jossa ei tarvitse juoda kusta pakista ja Fireboxin tarjouksesta löytyi lopulta tarpeeksi ruhoa saappaiden täytteeksi. Hienoa näin.

Execute The Fact hittisikermä polkaistaan käyntiin jo demoajoilta tutuksi tulleella Ruins veisulla. Intron jälkeen tuleekin sitten naamaan oikein rehellisellä otteella. Soundit pistävät korviin. Dauntless oli varsinkin viimeisillä demoillaan tunnettu tekijä myös tinkimättömien soundien taholta, joista syyttäminen käy etenkin rumpali Santeri Salmea, mutta Execute the Factilla jokaisella osa-alueella on silti tapahtunut harppaus vieläkin parempaan. Erityisesti kitara ja rumpusoundin keskinäinen toimivuus on aivan loistavaa luokkaa, parhaana esimerkkinä tästä Body Open Wide. Positiivinen tekijä on myös basson tuonti tarpeeksi pinnalle. Panostuksen määrä kuuluu, ja nauhoiteltiinhan lättyä jopa neljässä studiossa.

Vokalisointipuolella Ari "Chaos Perkele" Nieminen kyykyttää sellaisilla voimakkuuksilla, joihin ihmiset eivät pääse edes teurastettaessa. Tämän voit henkilökohtaisesti todistaa bändin kotisivujen Studio Diary -osion videoilta. Miehen skaala on laaja ja "inhaled scream" tekniikka veistelee mukavasti "high pitch" tyyppistä sairautta sekaan. Vedäpä perässä. Sami Helle kitaran takaa tarjoilee mausteeksi puhtaamman tyyppistä huutoa ja mies onkin kehittynyt tässä elementissä erittäin hienosti. Kokonaisuutena konsepti on äärimmäisen toimiva ja toisiaan tukeva. Lyriikkapuolen romanttisuus iskee päälle vielä nyrkin perseeseen.

Vaikka EtF on bändiin jo perehtyneelle suurimmaksi osaksi päivitetty kokoelma Dauntlessin kovimpia veisuja, jolla biisien aikaväli on mukavasti häivytetty, se tarjoilee myös täysin ennekuulemattomia raitoja ja extrana vielä musiikkivideon Flow Of Fortunesta. Vierailevia tuttujakin kuullaan, kuten Euge Valovirta, Niko Kalliojärvi, Jules Näveri ja Ville Sorvali, joka muuten vastasi osittain myös levyn tuottamisesta.

Kokonaisuutena kaaostähtiarmeijan sopiva yhdeksän kipaleen mittainen esikoinen leikkelee näppärästi kynsiä ruohonleikkurilla ja poistelee hammaskivet Dremelillä. Sen verran varmaa tavaraa kiekolle on päätynyt. Uskallanpa tässä julistella kyseessä olevan vuoden 2007 kovimpia levyjä, mitään valittamista kun siitä ei nimittäin löydy.

Face the fact ja osta tämä levy jos et sitä ole jo tehnyt!

Iät ja ajat demoasteella pikametallia tahkonnut Dauntless on elävä esimerkki siitä, ettei koskaan kannatta luovuttaa. Kuusitoita vuotta ja seitsemän demoa siihen lopulta tarvittiin, mutta nyt on kuparinen vihdoinkin rikottu ja debyyttipitkäsoitto valmis.

Execute The Fact kiekon yhdeksän rallia edustavat jalostettuna jo demoilta tutuksi käynyttä death/thrash lanausta, tahdin ollessa pääosin rivakampaa ja deathin sekoittuessa aivan kuin huomaamatta thrashiin. Kitarat repivät ja riuhtovat jälleen tietään läpi kuuloelinten, murinaa ja huutoa yhdistelevä vokalisointi takoo sanomansa otsalohkoon isoimmalla mahdollisella lekalla, eikä ryhmä suo kuulijalleen hetkenkään rauhaa. Kiihkeää, vihaista ja armotonta on siis paukutus, kun bändi esittelee parhainta osaamistaan ja vuosien saatossa erinomaiseksi kehittynyttä ryhmäkemiaansa. Eikä juuri mikään voi näemmä mennä pieleen, sillä onnistuneen miksauksen ja tuotannon ansiosta kappaleiden massiiviset äänivallit välittyvät laimentumattomina aina kotisohvalle saakka.

Vuosien kokemus, entisestään terävöitynyt sävellyskynä, sekä onnistuneet versiot vanhoista kappaleista ovat kaikki tärkeitä palasia menestyksen kaavassa. Bändin soundi on tunnistettava, vaikkakin hieman tyylin valtavirtoja kosiskeleva, eikä debyytiltä löydy kuollutta hetkeä. Näin kasassa on pienistä puutteistaan huolimatta todella kova albumi, joka nostaa Dauntlessin vaivatta seuraavalle tasolle.

Tämän tiukemmaksi ei aloitusriffi tule, heivatkaa turvakypärät päähän. Alun alkujaan vuonna 2004 ilmestyneeltä Ruins MMIV -demolta debyytille napattu Ruins potkii kivuliaasti hellille alueille aina päästä varpaisiin.

Jo monen monta hikistä vuotta tinkimätöntä rähinälinjaa ylläpitänyt Dauntless on vihdoin saanut mahdollisuuden räjäyttää debyyttinsä voimin pikkukylät ja suurkaupungit. Asenteellista, intensiivistä monttuun takomista Execute the Fact onkin; nimensä mukaista death/thrashia aina viimeiseen hengenvetoon asti.

Kappaleet ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta demoilta tuttuja vedätyksiä, koottuina yhdeksi räjähdysalttiiksi paketiksi. Raivopäisen tahkoamisen tieltä paranee hitaampien vyöryä pois alta, sillä armoa ei tällä levyllä liikene yhdellekään.

Vaikka Dauntless ei omaperäisyydellä voikaan maailmanvalloitukseen lähteä, telaketjut rullaavat niin tuhoisasti eteenpäin, että ei tässä muuta tarvita. Kaikki tarvittava on löytynyt jo ajat sitten, jo ennen tätä julkaisua: sinnikkyys, taito ja raivoisa intohimo omaan musiikkiin

Kotimainen death trash -metallipoppoo Dauntless ehti väsätä seitsemän demonauhaa ennen kuin se pääsi purkittamaan debyyttipitkäsoittoaan. Execute the Fact dokumentoi uuteen uskoon sorvattuja edesottamuksia bändin historiasta sekä tuoreita hengentuotteita. Häiriköinti on mainiosti hallussa, mutta hiipivä monotonisuus puuduttaa kuuntelijaa. Örinän ja karjunnan keskellä rumpali Santeri Salmi ja basisti Olli Määttä malttavat valaa vankkaa rytmipohjaa muille muusikoille.

Ydinkysymys: Onnistuuko yksi vuoden odotetuimmista kotimaisen metallin debyyttijulkaisuista vastaamaan yleisön odotuksiin?

Jo vuodesta 1991 kasassa ollut ja 1998 lähtien nykyisellä nimellään toiminut Dauntless on ehtinyt pitkän uransa aikana julkaista useamman demon. Esimakua antaneet äänitteet ovat saaneet suomalaisen hevikansan höristelemään korviaan uteliaina, joten tieto tulevasta debyyttialbumista otettiin ilolla vastaan.

Death thrash -kansaan lukeutuva Dauntless on koonnut albumilleen sekä vanhempaa materiaalia että aivan uunituoreita teoksia, joten hevikansalla on jo ollut tiedossa, mitä ensimmäiseltä täyspitkältä voi odottaa. Vanhan materiaalin uusiokäyttö ei tässä tapauksessa harmita lainkaan. Uuden mahdollisuuden saaneiden raitojen joukosta kun löytyy lähes puhdasta hittiaineista. Henkilökohtaiseksi suosikiksi noussut Body Open Widen nautittavan hidastempoisempi ja maltillisempi tamppaus yhdistettynä päähän jämähtävään kertosäkeeseen, ja hetkittäiset äreystason ja tempon nostot takaavat biisin toimivuuden. Uudempaa materiaalia lukeutuva Suffocated Voice edustaa albumin kiukkuisempaa puolta, ja tällä raidalla on death metal selvästi napannut niskalenkin thrash-kumppanistaan. Kuolon metalliin kallistuva raita antaakin albumille kaivattua vaihtelevuutta.

Execute The Fact on kokonaisuutena varsin onnistunut. Jäljeltään siistiin albumiin mahtuu myös muutama koukku, tosin ne huippuunsa hiotut ja selkäytimen lävistävät teräaseet jäivät tältä julkaisulta puuttumaan. Tämäkään ei liiemmin häiritse, sillä se, mikä jää uupumaan Dauntlessin musiikista korvataan kuuntelijansa mukaan repäisevällä menolla ja letkeällä otteella. Yhtye on onnistunut välttämään tasaisen tylsän ja puuduttavan metallipaahdon, johon niin moni muu metalliyrittäjä on sortunut. Dauntlessin musiikista pilkistääkin esille jo selvästi oma tyyli ja soundi, jollaista tasaisen harmaa massa kipeästi kaipaa.

Vuoden 2004 yhdeksi parhaimmaksi demoksi voin helposti nostaa Dauntlessin Ruins MMIV:n, joka on ajoittain aina soittimeenikin löytänyt tiensä. Viime vuonna, yhtyeen viimeiseksi demoksi jäänyt Obey-Erase-Obey meni allekirjoittaneelta ikävä kyllä sivu suun, mutta eipä tuo mitään, onhan täällä nyt vihdoin, seitsemän demon jälkeen Dauntlessin debyytti. Firebox nappasi orkesterin demoviidakosta, oikea ratkaisu!

Death/thrash on siis pelin henki ja hyvinkin iskevä sellainen. Bändillä on todella hyvin hallussa iskevien rytminvaihdosten ja erittäin mallikkaasti koko kappaleen yhteen hitsaavien riffien luominen. Albumilta parhaiten jää mieleen juuri riffit ja todella jykevän oloinen rumputyöskentely. Vokaalipuoli ei ole mitenkään mieleenpainuva tai erikoinen, vaikka kohtalaisen matalalta huudetaankin, silti aika perusmöykkää siltä osalta. Pakko erikseen mainita raita nimeltänsä Body Wide Open. Biisi on alusta saakka todella massiivinen ja saa kylmät väreet juoksemaan joka kerta, aina yhä uudelleen. Biisi tekee juuri sitä, mitä Dauntlessilta voi odottaa; massiivisia rumpukomppeja, loistavaa rytmittelyä ja hohdokasta groovea.

Vaikka tässä ylistän nyt albumia maasta taivaaseen, ei siltä silti kannata odottaa mitään mullistavaa tai ylihienoa. Päinvastoin, Dauntlessin debyytti pitkäsoittotaivalla antaa juuri sitä mitä tämän hetkinen metallitaivas kaipaakin, eli peruskamaa. Sitä itseään, death/thrashia peruselementissään. Kaiken lisäksi Dauntless kuulostaa hyvin katu-uskottavalta ja kypsältä hedelmältä...

Pitkään demoasteella vaikuttanut helsinkiläisyhtye Dauntless sai ansaitun levytyssopimuksensa saattelemana jokin aika sitten julkaistua ensimmäisen pitkäsoittonsa. Itse kuulun siihen vähemmistöön, joka on kuullut demoaikojen materiaalia vain ohi mennen, mutta ehkä juuri siksi Execute The Fact kuulostaa erinomaisen raikkaalta deathrash-pläjäykseltä. Kaikesta kuulee, että biisit ovat hioutuneet muotoonsa pidemmällä aikavälillä, mutta intoa riittää vähintään yhtä paljon kuin ensi kertaa studioon astelevalla aloittelijaryhmällä.

Dauntless tarjoilee yhdeksän kappaleen verran armotonta turpaanvetoa, jossa turhat mutkat on vedetty suoriksi täydellisen intensiteetin takaamiseksi. Mukaan on kuitenkin ujutettu reilusti mieleenpainuvia koukkuja, joten levy soveltuu myös aktiiviseen kuunteluun punttisalitaustamusiikin lisäksi. Pääosassa ovat maukkaat riffit, joissa death- ja thrash-elementit ovat sopivassa tasapainossa. Myös hardcore-tyyppinen rimpuilu nousee paikoin esiin. Lopputulos on raskas, mutta silti notkea ja aggressiivinen. Soitto on ilahduttavan inhimillisen kuuloista, eikä esimerkiksi rumputyöskentelyä vaivaa nykylevyille tyypillinen konemaisuus. Erityismaininnan ansaitsee Ari Niemisen äänenkäyttö, joka yhdistelee onnistuneesti death-murinaa raaempaan rääkymiseen.

Levyn kappaleet ovat tasaisen vahvaa laatua, eikä mukaan mahdu ainuttakaan heikkoa raitaa. Tämä ei ole ihme, sillä yhtye on oletettavasti päässyt valitsemaan täyspitkälleen demojulkaisujensa parhaimmat palat. Tiettyä tasapaksuutta voi kuitenkin pitää levyn ainoana miinuspuolena, sillä todelliset klassikot muistetaan tunnetusti yleensä hiteistään.

Execute The Fact on mainio osoitus Dauntlessin potentiaalista ja sitä voi melko varauksetta suositella kenelle tahansa, joka edes etäisesti tuntee tyylilajin omakseen. Viimeinen viehätys levyltä jää puuttumaan, mutta senkään saavuttamiseen ei ole pitkä matka. Keikkalavoilla Dauntless pääsee epäilemättä vielä enemmän oikeuksiinsa.